Se werckolokiciria

Uusia ja vanhoja pyhimyksiä

Valtakunnan mediassa ei huomioitu kovin laajasti viime viikonlopun historiallista tapahtumaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Valamon luostarissa järjestettiin ensimmäisen suomalaisen ortodoksisen pyhän eli pyhimyksen, Pyhittäjä Johannes Valamolaisen (k. 1958) kanonisaatiojuhla. Seurasin juhlaa suurella mielenkiinnolla, koska edellisestä kanonisaatiosta Suomessa on jo yli 500 vuotta: Turun piispa Hemming (k. 1366) julistettiin autuaaksi Turun tuomikirkossa vuonna 1514. Autuas (beatus)... Continue Reading →

”Keskiajan” ruttolääkärit

Pitkällä nokalla varustettuun naamioon ja kaapuun sonnustautunut ruttolääkäri on tuttu hahmo keskiajan populaarikuvastossa, kuten keskiaikamarkkinoilla ja elokuvissa. Hahmo on niin ikoninen, että siinä suorastaan kiteytyy keskiajan julmuus ja taikauskoisuus: naamion nokka kun oli täytetty raikastavilla, pilaantunutta ilmaa suodattavilla yrteillä. Hyvä esimerkki tästä on Explore-lehden melko karmean keskiaikanumeron kansikuva: Ruttolääkäri näyttää elävän myös historian oppikirjojen kuvastossa,... Continue Reading →

Sananen kanelista

Keskiajan maustemaailma tuo nykyihmiselle herkästi mieleen jouluruoat: inkivääri, kaneli, neilikka, kardemumma, kaneli ja pippuri olivat rikkaiden suosiossa. Kaneli tunnettiin jo keskiajan Suomessa, koska se mainitaan Naantalin luostarissa 1400-luvulla käytössä olleessa lääke- ja yrttikirjassa. Yhdessä kirjan reseptissä kehotetaan sekoittamaan kanelia jauhettuihin sinapinsiemeniin etikan ja hunajan kanssa, ilmeisesti parantamaan lääkeaineen säilyvyyttä. Lääkkeen pitäisi muun muassa tehdä himokkaaksi... Continue Reading →

WordPress.com.

Ylös ↑