Kirjallisuus keskiajan Suomessa

Kirjallisen kulttuurin saapuminen Suomen alueelle oli keskiajan järisyttävimpiä uudistuksia. Vaikka aniharva suomalainen osasi lukea tai kirjoittaa, kirjallinen kulttuuri tavoitti kuitenkin ääneen luettujen tekstien kautta myös lukutaidottomat.

Suomesta on säilynyt keskiajalta ja 1500-luvulta parisataa kokonaista käsikirjoitusta ja fragmentteja noin 1500 kirjasta. Todellinen keskiajalla käytössä olleiden kirjojen määrä on ollut paljon suurempi, muutamia tuhansia. Kirjoja omisti lähinnä kirkko ja oppineet henkilöt. Kirjoja tuotiin ja tilattiin koti- ja ulkomaisista kirjantuotantokeskuksista, mutta myös keskiajan Suomen kattaneessa Turun hiippakunnassa valmistettiin kirjoja etenkin Turussa ja Naantalin luostarissa.

Koska kirkko oli kirjallisen kulttuurin tärkein kannattaja, iso osa keskiajan kirjallisuudesta oli hengellistä. Messukirjoja, hetkipalveluksissa käytettyjä breviariumeja ja graduale- ja antiphonarium-kirjoja tarvittiin jumalanpalvelusten toimittamiseen. Hengellisiin teksteihin kuului myös Raamatun kirjoja, pyhimyslegendoja ja pappien käyttämiä käsikirjoja.

Minkälainen oli keskiajan kirja?

kirja
Mahdollisesti Naantalin luostarissa käytössä ollut hengellinen kirja 1300-luvun lopulta. Keskiajan kirjat koostuivat selkämyksestä yhteen ommelluista pergamentti- tai paperivihkoista. Kirjan kannessa oli usein heloja ja sulkija, joka esti kirjaa kupruilemasta. Uppsalan yliopiston kirjasto.

Kirjan muoto on muuttunut vain hyvin vähän keskijalta. Kirjat koostuivat pergamentti- tai paperivihkoista, jotka sidottiin selkämyksestä kirjaksi ja yleensä kansitettiin nahkakansiin. Pergamenttia paljon halvemman paperin käyttö yleistyi Pohjolassa 1300-luvun puolivälistä alkaen, ja keskiajan lopulla suurin osa kirjoista kirjoitettiin tai painettiin paperille. Ruotsin Itämaassa ei ollut yhtäkään kirjapainoa, mutta Tukholmaan perustettiin kirjapaino vuonna 1483. Ruotsin ensimmäinen painettu kirja oli samana vuonna painettu Dyalogus creaturarum moralizatus eli ”Moraalia opettavainen luotujen keskustelu”.


Mitä keskiajan Suomessa luettiin?

Ruotsin Itämaan lukijakunta koostui pääasiassa kirkon viroissa toimineista oppineista, latinakoulujen ja Turun katedraalikoulun oppilaista ja joistakin lukutaitoisista rälssin ja porvariston jäsenistä. Pienen lukijakunnan mielenkiinnonkohteet olivat hengellisissä ja teologisissa kirjoissa. Turun katedraalikoulun koulumestari Henrik Tempilin testamentti vuodelta 1355 tarjoaa kurkistuksen oppineen yksityishenkilön kirjakokoelmaan: Henrikin hyllyssä oli kaksi liturgista kirjaa, missale ja breviarium, kokoelma sunnuntaisaarnoja ja kokoelma pyhimyslegendoja, Gregorius IX:n kirkon kanonista oikeutta käsittelevä Decretales, Vetus ars -niminen logiikan oppitekstikokoelma ja Södermanlandin laki.

Maallikoilla ei ollut suuremmin käyttöä yliopistojen teologisille oppikirjoille, mutta hengellisestä kirjallisuudesta psalmeja sisältäneitä psalteriumeja luettiin ahkerasti hartauskirjallisuutena. 1300-luvun puolivälin jälkeen niiden sijaan maallikoilla yleistyivät rukouksia sisältäneet rukouskirjat. Mikael Agricola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen rukouskirjan Rucouskiria Bibliasta vuonna 1544.

Alle olen listannut kirjallisuutta, jota keskiajan (1200-1520) Suomessa on varmuudella luettu. Olen lisännyt linkit kirjoihin, jotka on julkaistu nykylukijankin luettavaksi. Lista ei ole vielä kattava, vaan päivittyy.

Turun hiippakunnassa tuotettu kirjallisuus

Naantalin luostarin kirja (1440-luku)
Julkaistu suomeksi Naantalin luostarin kirja (SKS 2017, toim. Marko Lamberg & Mikko Kauko)

Jöns Budde: Jöns Budden kirja (1400-luvun loppu)
Julkaistu suomeksi Jöns Budde – Birgittalaisveli ja hänen teoksensa (SKS 2007, toim. Marko Lamberg)

Pyhän Henrikin legenda (Leganda sancti Henrici), 1200-luku
Pyhän Henrikin legenda ei ole varsinaisesti oma kirjansa, vaan Suomen suojeluspyhimyksen lyhyt elämäkerta, joka koostuu Henrikin elämää käsittelevästä vitasta ja hänen ihmeistään kertovasta miraculasta. Latinankielistä legendaa voi pitää vanhimpana suomalaisena kirjallisena teoksena. Julkaistu suomeksi Pyhän Henrikin legenda (SKS 2006, toim. Tuomas Heikkilä).

Paulus Juusten: Turun piispainkronikka (Chronicon episcoporum finlandensium, 1570-luku)
Vanhemmalle, 1400-luvulla kirjoitetulle kronikalle pohjautuva Turun piispojen historiikki. Julkaistu suomeksi Turun piispainkronikka (SKS 1988).

Hengellinen kirjallisuus

Glossa ordinaria (1100-luku)
Kommenteilla varustettu Raamattu. Glossa ordinaria oli Euroopan yliopistoissa keskiajalla teologian perusteos.

Jacobus de Voragine: Kultainen legenda (Legenda aurea, n. 1260)
Keskiajan myyntihitti, jota liikkui 1500-luvun alussa painettuna enemmän kuin Raamattua. Kultainen legenda on laaja kokoelma dominikaaniveli Jacobus de Voraginen eri lähteistä keräämiä pyhimyslegendoja. Tarinat olivat tuttuja Pohjolassakin, ja kohtauksia niistä on maalattu monen Turun hiippakunnankin kirkon seinille. Englanninkielisenä käännöksenä mm. The Golden Legend: Readings on the Saints (Princeton University Press 2012, kääntänyt William Granger Ryan)

Petrus Comestor: Historia Scholastica (1100-luku)
Raamatun, kirkkoisien kirjoitusten ja antiikin tekstien pohjalta koottu maailmanhistoria.

Petrus Lombardialainen: Sententiae in quattuor libris distinctae (”Neljä kirjaa sentensseistä”, 1100-luku)
Kokoelma kirkkoisien sentenssejä eli Raamattuun liittyviä lausumia. Sententiae kuului dominikaanijärjestön perusopetukseen. Viimeistään vuonna 1418 Turun dominikaanikonventissa toimi Sententiae-kirjasta luennoinut lehtori Nicolaus Olavi.

Tuomas Akvinolainen: Summa theologiae (”Teologian summa”, 1200-luku)
Yhteenveto katolisen kirkon teologian pääkohdista.

Ensyklopediat ja tietokirjat

Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka

Aristoteles: Politiikka

Aristoteles: Tulkinnasta

Aristoteles: Toinen analytiikka

Bartholomeus Anglicus de Glanville: De proprietatibus rerum (”Asioiden ominaisuuksista”, 1200-luku)

Plinius vanhempi: Naturalis historia (”Luonnonhistoria”, 77 jaa.)

Vincentius Beuvaislainen: Speculum historiale (”Historian peili”)

Terveydenhoito ja lääketiede

Guillelmus Salicetolainen: Summa conservationis et curationis (1300-luku)
Terveydenhoito-opas.

Latinan oppikirjat

Alexander Villedieuläinen: Doctrinale
Grammatiikan oppikirja.

Disticha Catonis (”Caton distikonit” 200-luku)
Kokoelma latinankielisiä heksametrimuotoisia säkeitä. Kirjaa käytettiin latinan perusopinnoissa.

Hugo Pisalainen: Magnae derivationes
Latinan kieliopillinen hakuteos.

Johannes Genovalainen: Catholicon (n. 1400)
Latinan kieliopillinen hakuteos.

Logiikka

Petrus Espanjalainen: Tractatus

 

Tähtitiede

Al-Battani: De scientia astororum (”Tähtitieteestä”, 900-luku)

Klaudios Ptolemaios: Almagest (100-luku)

 

Lakikirjat

Maunu Eerikinpojan maanlaki

Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki

Kristofferin maanlaki

 

Kaunokirjallisuus

Dyalogus creaturarum moralizatus (”Moraaliaopettavainen luotujen keskustelu”), 1300-luku

Eerikinkronikka (Erikskrönikan), 1300-luvun alku

Ericus Olai: Chronica regni gothorum (”Goottien valtakunnan kronikka”), n. 1470

Flores och Blanzeflor (”Flores ja Blanzefor”), n. 1312
Yksi kolmesta ”Eufemian runosta” (Eufemiavisor), Norjan kuningatar Eufemialle 1300-luvun alussa käännetystä ritariromaanista. Flores och Blanzefor kertoo pakanallisesta prinssi Floresista, joka pelastaa kristityn rakastettunsa Blanzeforin joutumasta naimisiin Babylonian kuninkaan kanssa.

Herr Ivan lejonriddaren, (”Herra Ivan leijonaritari”) n. 1303
Yksi kolmesta Eufemian runosta. Herr Ivan pohjautuu kuuluisan ranskalaisen ritariromaanikirjailija Chrétien de Troyes’n kertomukseen.

Hertig Fredrik av Normandie, (”Herttua Fredrik Normandialainen”) 1301 tai 1308
Yksi kolmesta Eufemian runosta.

Karlskrönikan (”Kaarlenkronikka”), 1400-luku

Prosaiska krönikan (”Proosakrinikka”), n. 1457

Sturekrönikan (”Stuurenkronikka”), n. 1500


Seuraavia keskiaikaisia kirjoja ei tiettävästi luettu Suomessa, mutta ne ovat silti suositeltavaa lukemistoa keskiajasta kiinnostuneelle:

Cennino Cennini: Kirja maalaustaiteesta (Il Libro dell’ Arte), 1300-luku
Renessanssitaiteilijan kiinnostava katsaus erilaisiin taidekäsityöläisen käyttämiin tekniikoihin. Julkaistu suomeksi Kirja maalaustaiteesta (Kustannusosakeyhtiö Taide 1995)

Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia (Historia de gentibus septentrionalibus), 1555
Ruotsin viimeisen katolisen piispan suurenmoinen ensyklopedia, jonka tarkoitus oli esittää eurooppalaisille, miten mahtavan alueen katolinen kirkko oli Ruotsissa menettänyt luterilaiselle harhaopille. Runsaalla puupiirroskuvituksella varustetussa kirjassa Olaus Magnus kuvaa arkista elämää, luontoa, sodankäyntiä, kirkkoa, historiaa ja erilaisia tapoja oman aikansa Pohjolassa. Kirjassa on myös runsaasti Suomea koskevia huomioita, vaikka Olaus ei koskaan käynytkään Turun hiippakunnassa.

 

Lähteet:

Heikkilä, Tuomas (toim.) 2010. Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. SKS, Helsinki.

 

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: