Henrikin pyhät luut

Tarina piispa Henrikistä ja Lallista on tuttu useimmille suomalaisille: englantilaissyntyinen piispa saapui ensimmäisen ristiretken mukana Suomeen perustamaan kirkollista toimintaa, ja hänen maallinen taipaleensa päättyi 20. tammikuuta 1156 Köyliöjärven jäällä paikallisen isäntä Lallin kirveeniskuun. Tästä alkoivat monet ihmeet, ja Henrikistä leivottiin keskiajalla Suomen oma kansallispyhimys. Keskiaikainen Pyhää Henrikiä esittävä veistos Sääksmäen kirkosta. Kuva: Museovirasto. Etenkin Tuomas... Continue Reading →

Laskiaispullan alkuperä

Laskiaisena törmää jokavuotiseen kysymykseen: hillolla vai mantelimassalla? Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan on palata alkuperäiseen keskiaikaiseen laskiaispullaan ja jättää täytteet kokonaan pois! Keskiajalla laskiaispullana syötiin hienoista neliskanttista tai ristinuotoista vigg-leivosta. Jos halusi oikein herkutella, leivoksen saattoi kastaa kuumaan maitoon tai muna-maitoseokseen. Kuva: Elina Helkala. Katolisella keskiajalla laskiainen tarkoitti siirtymistä arkisesta ruokavaliosta pääsiäistä edeltäneeseen 40 päivän paastonaikaan .... Continue Reading →

Pyhä Henrik, Suomen Nooa

Keskiajalla Turun hiippakunnassa vietettiin 20. tammikuuta talvi-Heikkiä sen muistoksi, että Lallin laakari päätti piispa Henrikin maallisen vaelluksen Köyliöjärven jäällä. Talonpojille päivä tarkoitti suurten markkinoiden alkamista Turussa ja talven selän taittumista, mutta kirkoissa Pyhää Henrikiä muistettiin hetkipalvelusten ja messujen laulu- ja lukuosuuksissa. Pyhä Henrik näyttää surmaajalleen Lallille kaapin paikan. Pyhimysveistos noin vuodelta 1500. Kuva: Museovirasto CC... Continue Reading →

Hypocras-viiniä ja hermopipareita

Meille tutut joulumausteet, kaneli, neilikka, muskotti ja inkivääri ovat kulkeutuneet Pohjolaan jo keskiajalla. Silloin ne eivät kuitenkaan olleet nimenomaisesti joulumausteita, vaan ympäri vuoden nautittuja kalliita maku- ja lääkeaineita. Keskiajalla kiinnitettiinkin erityistä huomiota ruoka-aineiden lääkinnällisiin vaikutuksiin. Hypocras-viinin valmistusta suodattamalla 1400-luvulla laaditussa käsikirjoituksessa Tractatus de herbis (c142r Modena bib estense, ms.alfa L.2.98, Lat.993) Lääketieteellistä ajattelua hallitsi antiikin... Continue Reading →

Pyhän Ursulan kultti keskiajan Suomessa

Turkulaisen keskiajanelävöitysryhmämme nimi on Pyhän Ursulan kilta, ja elävöitämme todellista, myöhäiskeskiajan Turussa toiminutta kiltaa. Tänään 21.10. on Pyhän Ursulan muistopäivä, jonka kunniaksi ajattelin hieman kertoa, mistä myöhäiskeskiajan hittihahmoksi nousseen jousiampujien ja oppineiden naisten suojeluspyhimyksen Pyhän Ursulan ja hänen 11 000 neitsytseuralaisensa kultissa oli kyse. Pyhän Ursulan marttyyrikuolema Hans Memlingin maalaamana noin vuonna 1489 valmistuneessa Pyhän Ursulan... Continue Reading →

Keskiaikainen lääkeyrttitarhani

Salve! Olen haaveillut keskiaikaisesta lääkeyrttitarhasta lapsesta asti, ja kun viime vuonna ostimme rintamamiestalon johon kuului ihana, puoliksi villiintynyt puutarha, sain mahdollisuuden totetuttaa haaveeni. Vanhat lääkekasvit ovat käsinkosketeltavaa, elävää historiaa, ja lisäksi monet niistä ovat erinomaisia pölyttäjien houkuttelijoita. Voisinpa välittääkin blogikirjoituksessa yrttitarhan tuoksun ja mehiläisten surinan! On myös onnellisuutta lisäävä asia, kun voi seurata kasvien kasvua... Continue Reading →

Keskiajan uskonnon elävöittämisestä

Viime keväänä päätin haastaa itseni ja lähteä Gotlannissa järjestettyyn Battle of Wisby -suurtapahtumaan elävöittämään dominikaaniveljeä. Battle of Wisby elävöittää kahta vuoden 1361  väkivaltaista tapahtumaa, Mästerbyn ja Visbyn taisteluita, joissa Tanskan kuningas Valdemar Attertagin joukot löivät mennen tullen Gotlannin talonpoikaisarmeijan. Koska en ole kovin militaristinen, päättelin, että katolisella kerjäläisveljellä olisi hyvä tekosyy olla sotaleirissä. Vuonna 1230... Continue Reading →

Uusia ja vanhoja pyhimyksiä

Valtakunnan mediassa ei huomioitu kovin laajasti viime viikonlopun historiallista tapahtumaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Valamon luostarissa järjestettiin ensimmäisen suomalaisen ortodoksisen pyhän eli pyhimyksen, Pyhittäjä Johannes Valamolaisen (k. 1958) kanonisaatiojuhla. Seurasin juhlaa suurella mielenkiinnolla, koska edellisestä kanonisaatiosta Suomessa on jo yli 500 vuotta: Turun piispa Hemming (k. 1366) julistettiin autuaaksi Turun tuomikirkossa vuonna 1514. Autuas (beatus)... Continue Reading →

”Keskiajan” ruttolääkärit

Pitkällä nokalla varustettuun naamioon ja kaapuun sonnustautunut ruttolääkäri on tuttu hahmo keskiajan populaarikuvastossa, kuten keskiaikamarkkinoilla ja elokuvissa. Hahmo on niin ikoninen, että siinä suorastaan kiteytyy keskiajan julmuus ja taikauskoisuus: naamion nokka kun oli täytetty raikastavilla, pilaantunutta ilmaa suodattavilla yrteillä. Hyvä esimerkki tästä on Explore-lehden melko karmean keskiaikanumeron kansikuva: Ruttolääkäri näyttää elävän myös historian oppikirjojen kuvastossa,... Continue Reading →

Sananen kanelista

Keskiajan maustemaailma tuo nykyihmiselle herkästi mieleen jouluruoat: inkivääri, kaneli, neilikka, kardemumma ja pippuri olivat rikkaiden suosiossa. Kaneli tunnettiin jo keskiajan Suomessa, koska se mainitaan Naantalin luostarissa 1400-luvulla käytössä olleessa lääke- ja yrttikirjassa. Yhdessä kirjan reseptissä kehotetaan sekoittamaan kanelia jauhettuihin sinapinsiemeniin etikan ja hunajan kanssa, ilmeisesti parantamaan lääkeaineen säilyvyyttä. Lääkkeen pitäisi muun muassa tehdä himokkaaksi ja... Continue Reading →

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑